Tammikuu

Tein uudenvuoden lupauksen neuleharrastuksen uudelleen lämmittämiestä ja opetella tekemään villasukka. Tein alkuun kaksi simppeliä kolmiohuivia lämmittelyksi DROPS Alpaca Bouclé langasta, jotka valmistui 20. tammikuuta.

Olin jo muutama joulu takaperin hieman kokeillut neulomista, mutta saatuani pienehkön hermoromahduksen villasukkia yrittäessä hylkäsin taas ajatuksen ja jätin sen vuodeksi hautomaan.

Kaikelle on oma aikansa ja ehkä minun neuleharrastuksen aika vain ei ollut ennen vuotta 2019.

Tammikuussa aloin leikittelemään ajatuksella siitä, että aloittaisin sukkaparin, mutta kypsyttelin sitä takaraivossa vielä hetken.

Helmikuu

Ajatus villasukan neulomisesta vaati hieman kypsyttelyä, helmikuun 27 ostin sukkalangoista tietämättömänä Dropsin Baby Merinoa ja postasin Instagramiin seuraavaa:

"Uuden vuoden lupaus 2019. Hautaan mun ja villasukkien neulomiseen välisen sotakirveen. Luvassa hermoromahduksia ja tuskaa, mutta viimeistään 31.12.19 sukat on valmiit!". Aloitin sukan tekemisen katsomalla Novitan "näin teet villasukan" youtube videoita.

Toki olin salaa ihaillut ihania neulejuttuja, joita jotkut ystäväni olivat puikoiltaan tiputelleet. En kuitenkaan koskaan ajatellut oppivani neulomaan sukkaa enempää. Ja tässä kohtaa se, että oppisi edes sukan neulomisen oli mulle tavoitetta kerrakseen.

Maaliskuu

Kuun kolmantena päivänä Instagramiin ilmestyy kuva kärkikavennuksia vailla olevasta sukasta; "En millään malttaisi mennä nukkumaan koska mun eka villasukka on edennyt kärkikavennukseen!! Ilman yhtäkään sulamista tai edes orastavaa hermoromahdusta?! Oon aina halunnu oppia neulomaan sukkia koska villasukat vaan on parhautta kesät ja talvet. Oon siis ehkä hieman haipeissa!!"

Muutamaa päivää myöhemmin elämäni ensimäinen villasukka oli valmis! Pari sukalle tulikin sitten melkein heittämällä. Tunnelmia olen kuvaillut seuraavasti; "Ei se kaunis ole, mutta villasukka kuitenkin! Ja tärkeintä on, että yrittää vaikka ei osaa - muuten ei opi! Oli yllättävän selkeät ohjeet, mutta välillä meni oikea ja nurja sekaisin kun jännitys tiivistyi liikaa. Mut ai että, kun oon tyytyväinen, että kokeilin kaikista epäilyksistä ja traumoista huolimatta!"

Onnistumisen ja oppimisen ilo oli valtaisa, mutta enpä arvannut tämän merinovillasukan merkitsevän paitsi uuden harrastuksen alkua, mutta myös tuovan uusia ihmisiä ja niiiin paljon iloa mun elämääni.

Maaliskuussa villasukka oli vielä vain kokeilu uuden oppimiseen ja olinhan aloittanut neulomaan myös tarvesyistä, koska Levi käyttää vain villasukkia eikä mummo pysty loputtomiin tuottamaan sukkia mieheni ehtymättömään tarpeeseen. Neulekärpänen oli kuitekin jo päässyt puraisemaan, tosin lopputuloksesta päätellen neulekärpäsen sijaan meikäläistä taisi haukkaista neulepaarma.

Näistä alkoi sukkamania ja uudet sukat lähtivät heti puikoille. Nyt olin jo oppinut, että on olemassa sukkalankaa ja ostin Dropsin Delight lankaa, jossa on vahviketta. Merinosukat tosin selvisivät jokseenkin kiitettävästi vaikka Levi ne loppupeleissä varasti. Niiden kohtaloksi koitui lattiasta kevätkylmällä törröttävä rautanaula. Toinen sukka on kuitenkin vielä ehjähkö ja säilytin sen muistona.

Seuraavat kuukaudet ahkeroin siis villasukkien parissa. Päätin, että tyydyn tekemään ihan tavallisia sukkia, koska tokkopa tälläinen hahmotusongelmainen ihminen muuta oppii tekemään.

Ja olin jo perussukkiin todella tyytyväinen.
Nappea ei naurattanut neuleharrastus edes sen alkaessa ja tämä kuva on julkaistu seuraavan tekstin kera: "Nappea ei naurata mun neulontaharrastus. Koska samalla ei voi rapsuttaa ja sylissä kun on, niin tökkii puikot persiiseen".

Alkuun neulominen oli aika hidasta ja aiheutti koviakin reumakipuja. Saatoin maata lattialla ja ulvoa kivusta, kun ranteet sekä kyynärpäät turposivat muodottomiksi. Onneksi lopulta nivelet tottuivat puuhaan ja nykyään tilanne on täysin päinvastainen. Jos en neulo, kädet kipeytyvät ja turpoavat muodottomiksi.

Sukkaa pukkasi koko maaliskuun ja aloin etsimään uusia lankoja, tutustumaan eri lankapohjiin ja niin edespäin. Hollannissa ei myydä samalla tapaa lankaa ruokakaupoissa tai "Tokmanneilla" kuten suomessa.

Aloin myös tutustua uusiin puikkoihin. Ihastuin Knit Pro Cubiks puikkoihin.




Huhtikuu

Sukkatehdas jatkoi toimintaansa Huhtikuussa. Kokeilin ensimäistä kertaa silmukointia ja kirjailin isän sukkiin tämän nimen. Ostin ensimäisen käsinvärjätyn ja fingering vahvuisen vyyhdin lankaa. Vedin sen keriessä vuosituhannen pahimpaan sotkuun. :'D Lankojen suhteen oli edelleen aika rajallista, sillä en vielä ollut löytänyt hyviä paikallisia nettikauppoja. Neuloin pääosin Dropsin Fabelilla, joka oli mieleeni vähän turhan ohut lanka.







Touko-Kesäkuu

Kävin suomessa käymässä ja pääsin vihdoinkin ostamaan paksumpia sukkalankoja. Novitan hyllyt tuntuivat lankataivaalta ja tulin kotiin matkalaukku lankoja niin pullollaan, ettei se meinannut mennä kiinni. Nappe ei edelleenkään arvostanut mun neuleharrastusta.















Pääsin myös sukkien blokkauksen makuun ja tein itselleni vanerista sukkablokkereita, koska muoviset ei tuntuneet omilta ja puisia oli täältä mahdoton löytää. Pääsin siis toteuttamaan myös DIY henkisyyttäni neuleharrastuksen tukena. Blokkereista ei tullut kauniit, mutta toimivat kuitenkin.

Kokeilin myös ensimäistä kertaa tehdä kirjoneuletta ja opettelin asioita kirjoneuleen tiimoilta. Löysin lankoja etsiessäni hollantilaisia lankanettikauppoja ja avasin niin sanotusti pandoran lippaan - ainakin lankakaapin tämän hetkisen tursuamisen perusteella. Siirryin langan ostamisesta per projekti pienimuotoiseen hamstraukseen. :'D

Perustin Sisu Knits neuletilin Instagramiin 22. Kesäkuuta inspiraatiota varten. Ja sitä kyllä sain.



Heinäkuu

Heinäkuussa koko homma lähti laukalle. Neuloin paljon puuvillasukkia, koska Hollannissa oli kolmenkymmenen ylittävät helteet.

 Tein parin viikon reissun suomeen, jonka aikana neuloin varmaankin kuudet sukat, kävin elämäni ensimäisessä neuletapaamisessa Kässpuodissa, ostin ensimäisen vyyhtini suomalaisen käsinvärjärin lankaa ja pikkuhiljaa mulle alkoi avautua neulemaailman syvyys ihan kokonaisuudessaan.

Tutustuin myös Podcasteihin ja katsoin niitä innolla. Opin paljon lisää neulesuunnittelijoista, erilaisista langoista, ohjeista ja tekniikoista. Villapesusiskot huivi oli kaikkialla ja ihastelin sitä, miten taitavia ihmiset olivat kun tuollaisia neulovat!

 Ostin myös ensimmäisen vyyhtini alpakka-lankaan alkoi Sandness Alpakka sukkalangasta.
Tutustuin myös Kässäpuodin myötä enemmän suomalaiseen lankaan ja niiden rouheaan olemukseen.

Katsoin paljon neulepodcasteja, mutten vielä edes harkinnut neulovani mitään muuta kuin sukkia. Ajatus villapaidasta olisi saanut minut repeämään nauruun.

Tein paljon sukkia muille, mutta myös reissusukat itselleni Kaupunki langasta. Sukkien teko alkoi olla aika nopeaa ja vaivatonta. Kokeilin myös ensimäistä kertaa erilaisia kantapäitä - tiimalasikantapäätä. Oma käsiala ja puikkomieltymys alkoi löytyä - kolmosen puupuikot ja DK-Aran vahvuinen lanka.

Neuloin paljon sukkia muille.




Elokuu

Käänsin nupit kaakkoon neuleharrastuksessa.
Sisu Knits podcasti aloitti nimellä Sisukkaat Sukat.
Sisu on mun ehdoton lempisana (ainakin sivistyksellisistä sanoista) ja halusin sen että instagram tilin, että podcastin nimeen.

Koska sisullahan tässä välillä mennään. Uuden opetteluun tarvitaan paitsi intoa, kärsivällisyyttä, mutta myös sitä raakaa sisua jonka avulla yrittää aina uudelleen ja uudelleen.

Kässäpuoti aloitti "Villapaitahaaste 2019" yhteisneulonnan. En ollut edes ajatellut tekeväni villapaitaa - ikinä. Mutta niin siinä vaan kävi, että Lankahelvetti Hennan kanssa tehdystä lankahvaihdosta saadut langat päätyivät sukan sijaan paidaksi.

Etsin netistä kuumeisesti ohjetta, joka olisi tarpeeksi selkeä ja yksinkertainen. Paksu lanka ja kasin jättipuikot takasivat sen, että paita syntyi aika nopeasti.
Vaikkei kuitenkaan ehkä täysin kivuttomasti. Raglanit olivat enemmän kalaverkkoa muistuttava kiemurteleva reikäneule.

Kaikesta tuskasta huolimatta projekti "Työnimi Frankenstein" valmistui ja olin vähän että no hitto! Minäpä koitan tehdä vielä toisen paidan. Tämähän oli oikein mukavaa puuhaa.

Puikoille päätyi Flax paita. Ymmärsin, että halutessani voin oppia tekemään paljon muutakin kuin pelkkiä sukia. Flax paitaprojekti oli suoranainen intohimoprojekti.

Villapaitapaarma oli haukkassut ison palan meikäläisestä mennessään.
Kokeilin myös tehdä sukkia ensimäistä kertaa merinolangasta. Niistä tuli AIVAN VALTAVAT, veikkaisin lähempänä kokoa 48. Totesin myös, ettei superohut merino fingering lanka ollut suosikkini vaikka se monessa podissa olikin se yleisin suosikkilanka.

Aloin käyttämään Raverlyä ja tein ensimäisen projektisivuni juuri Flax paidalle.






Sana neuleharrastuksestani oli levinnyt sen verran pitkälle, että sain kolleegoiltani lahjaksi lahjakortin jonka käytin Ystävän lankoihin.

Tein parit villasukat, kävin suomessa Syyskuussa paitahuuma jatkui ja päätin rohkaistua aloittamaan Ystävä neuletakin. Se on sellainen malli, jota olen usein katsellut Instagramissa ja aina kun törmään siihen reaktio on edelleen sama "oi mikä on tuo ihana takki?" ja yleensä se katseen kaapannut takki osoittautuu ystävä neuletakiksi.
Sana neuleharrastuksestani oli levinnyt sen verran pitkälle, että sain kolleegoiltani lahjaksi lahjakortin jonka käytin Ystävän lankoihin.täydentämässä lankavarastoja ja kuten kuvasta näkyy Nappe ei edelleenkää lämmennyt neulepuuhille.

Sisukkaat Sukat muutti nimesä Sisu Knitsiksi, osittain siksi, koska multa oli lähtenyt villapaitojen neulominen ihan lapasesta ja Sisu Knits oli helpompi nimi poddailla myös vierailla kielillä.

Ostin Jalovillaa ja Ali-Unkin villa lankaa, ihastuen yhä syvemmin ihanan rouheaan suomalaiseen lankaan. Värjäsin myös ensimäistä kertaa lankaa mustikalla.






Lokakuu

Lokakuussa sairastelin kausiflunssia, edistin hiljalleen Ystävää, kävin elämäni ensimäisillä käsityömessuilla ja tutustuin vähän Hollannin värjäriskeneen.

Aloitin tekemään kesällä ihailemaani Villapesusiskot huivia tädilleni ja opettelin sen pelottavaakin pelottavamman briossin ollessani sairaana.

Kokeilin luupata sukkia, mutta kaapelit vääntyi ja hermot paloi. Palasin viiden puikon rykmenttiin. Hieman hiljaisempi neulekuukausi sairastelujen vuoksi.


 





Marraskuu

Marraskuussa tehdä rykäisin valmiiksi
paitsi Ystävän, mutta myös sen kaveriksi Kuru neuleen joka syntyi ennätysvauhdilla. Rakkaus villatakkeihin on selvästi syttynyt ja alan olla sinut myös ohjeista oppimisen kanssa. Lyhenteet alkaa olla hallussa ja pieni muistikirja aina muistuttaa, jos ei nyt satu muisti täysin pelittämään.

Halusin oppia jotain uutta ja aloin tekemään Villapesusukkia looppaamalla kaksi kerrallaan. Nautin suuresti luuppaamisesta ja se jäikin uudeksi suosikkitekniikaksi vuodelta 2020. Ajattelin ensin, että se on vain joku muotivillitys - mutta se onkin oikeasti superkätsy tekniikka.

Napen arvostusta en onnistunut vieläkään voittamaan.



Joulukuu

Neuloin paljon ohjeesta ja joululahjaksi. Sain valmiiksi Villapesusiskot miniversion, sain ihanan lahjan neuleystävältä, tein pipon, kaksi kauluria, lapaset, kahdet kämmenekkäät kirjoneuleena ja mursin myös Ala-asteen lapasten kirouksen.

Kuvailin tunnelmia, kun opettelin looppaamaan lapaset Villapesulapasten ohjeella seuraavanlaisesti:



Minustakin onnistunut lapaspari oli hieno päätös neulevuodelle 2019. Ensi vuodelle suunnitteilla on jo monen monta projektia, osallistuminen Neulefestareille ja podcastaus jatkuu tuttuun tapaan.

Haluan isosti kiittää kaikkia uusia neuleystäviä, podcastia katsoneita ja sinne kommentoideita, istagram-kavereita ja neuvojia ja kaikkia jotka olette tehneet minun ensimäisestä neulevuodesta näin hienon!

Kohti 2020 ja sama sisukas oppiminen jatkukoot :). Teen erikseen postauksen siitä, mitä toivon ja odotan neulevuodelta 2020.

Ihanaa ja neulerikasta uutta vuotta siis kaikille <3.